
Hei!
Nimeni on Laura Lehto (koiranäyttelyissä tunnen
nimen Late) ja olen 19-vuotias abiturientti Toivalasta, Kuopion läheltä. Asun
perheeni ja kolmen koirani kanssa omakotitalossa, jossa minulla on oma pieni yksiö,
joka tuntee nimen Lapala (the partyhouse) ;) Koirien lisäksi
harrastan jalkapalloa ToU:n naistenjoukkuessa.
Minun ollessa pieni, meillä oli 2
rottweileria sekä tiibetinspanieli. Mutta varsinaisen oman koirani
sain jouluna 2003. Nalle johdatteli minut koiramaailman
pyörteisiin, niin kuin varmasti jokaisen ensimmäinen koira. Ja
siitä tämä koiraharrastus sitten saikin alkunsa. Nalle ei
kuitenkaan kerinnyt olla luonani kuin pienen hetken, Nallen jäätyä
auton alle maaliskuussa 2005.
Pitkään aikaan Nallen jälkeen en voinut
kuvitellakaan ottavani uutta koiraa, sillä ikäväni oli niin suuri.
Jatkoin kuitenkin näyttelyissä kiertelyä Nallen kasvattajan Merjan
kanssa, saaden esittää hänen koiriaan. Merjan opetuksessa
opettelin myös trimmaamaan kesällä 2005.
Aloin haaveilla haaveilla uudesta koirasta ja
odottelinkin pitkään Nallen siskolta pentua, mutta Milli ei
koskaan jäänyt kantavaksi. En enää malttanut odottaa, sillä olin
jo ollut 1,5 vuotta ilman koiraa. Niinpä meille sitten sattumien
kautta elokuussa 2006 tuli Elinalta Oulusta narttupentu, Iitu.
Minulla ei ollut mitään suunnitelmia ottaa
toista koiraa, kunnes olin Teneriffalla ja sain
Merjalta puhelun "Haluaisitko toisen koiran?" En tietenkään voinut
kieltäytyä tarjouksesta, sillä pentu olisi entisen koiramme Nallen
siskopuoli. Niinpä Melli tyttö sitten muutti meille sijoitukseen
maaliskuussa 2007.

Ei kahta ilman kolmatta.. Ihastuin ystäväni
Saritan löwchen urokseen Boboon ja haaveilin mielessäni omasta
leijonasta. Kunnes kuulin, että Saritan Bobo ja ystäväni Lillin
narttu Rosa ovat saamassa pentuja. Siitä se idea sitten lähti,
minun on pakko saada ikioma leijona! No maaliskuussa 2008 meille
sitten muutti löwchen uros Veikka.
Haluan vielä kiittää kaikkia ystäviäni
mahtavista näyttelyreissuista sekä koirieni kasvattajia Elinaa,
Tiinaa ja erityisesti Merjaa, sillä ilman häntä tuskin olisin
tässä. Merja onkin minulle kuin äiti ;)
Toivottavasti viihdyt sivuillani!
- Laura
|